Olimme pienellä lukioporukalla retkellä Hampurissa. Meille oli varattu muutama tunti niin sanottua shoppailuaikaa, jonka jälkeen oli tultava hotellille takaisin. Me emme parin ystäväni kanssa ollenkaan muistaneet, missä hotellimme oli. Lisäksi pidimme karttaa väärinpäin erään kenkäkaupan myyjän virheellisen neuvon vuoksi. Liikennevaloissa eräs vanhahko mieshenkilö vaimoineen huomasi ahdinkomme ja tarjoutui auttamaan. Ilmeni, että he olivat menossa samaan suuntaan kuin me, ja saimme kävellä loppumatkan heidän kanssaan. Mainittakoon vielä, että tämä vanha herra puhui sujuvaa englantia, mikä on Saksassa harvinaista. Tämä setä jutteli loppumatkan mukavia kanssamme ja löysimme kuin löysimmekin perille. Sen jälkeen emme enää eksyilleet. Mahtoiko tämä kohtaaminen olla sattumaa, vai oliko meillä kenties suojelusenkeli matkassa?
Anonyymi
Lisää uusi kommentti